Nimetön 28092023

Sanon ottavani etäisyyttä

Valhetta

Olen ottanut sinut ihoni alle
olet raskas paino sydänalassa
murtunut kylkiluu
liian lähellä
eikä tätä voi hoitaa

Pitäisi antaa aikaa ja lepoa
eikä periksi

Joskus kuvittelen, miltä näytät ilman minua
kaunis, levollinen, vahva

Yritin puhua muille sinusta
kerroin enemmän itsestäni
enkä pitänyt kuulemastani

Myönnän;

Sinä olet jo
Minä en 
Enkä ehkä pääse
Yli

Fragmentteja rakkausrunosta

I

Olen hakenut sanoja

mutta ne kaikki

niin ohuita

että päivä paistaa läpi

valoa valoa valoa

Sokaistun sinusta

II

Rakkauslaulut

(ne kaikki imelätkin) 

alkavat ansiostasi

tuntua tosilta

Sanomatta

Me olemme tarinoita tahattomissa eleissä
karkaavia katseita, varomattomia
säkeenylityksiä
hermostuneiden naurahdusten
leikkiä typografialla

Lue minut
lue jokaista välimerkkiä myöten

Carabasin markiisitar

I

Minä kohtasin miehen
ei hän itsestään suoraan puhunut
mutta minä luin häntä
kuin kirjaa, johon
toivonsa melkein menettäneet ripustautuvat

Komeat kannet
viehättäviä väliotsikoita
jokaisen kappaleen alussa
itsevarma initiaali

Selailin sivuja haltioituneena

sanoissaan
kaikissa kullatut reunat


II

"Olipa kerran…"
lupaava alku


III

Minä kohtasin miehen

Ei hän sitä suoraan sanonut
mutta humina hurmioituneen korvissa

minusta se kuulosti siltä
kuin joku olisi kuiskinut markiisista


IV

Yllättäen
sitä huomaa seisovansa
keskellä kaupunkia
toisessa nyrkissä sydän
toisessa pelot paljastumaisillaan

Pian ne huomaavat;
markiisittarella ei ole vaatteita


V

Minä kohtasin miehen

Hän polvistui eteeni hymyillen
eikä hänen tarvinnut edes pyytää
minä lupasin enemmän kuin puoli valtakuntaa

Mitä sitten, etten ole koskaan nähnyt
hänen tiluksiaan

Jokainen tyttöhän haluaisi kuulla
olevansa markiisitar Carabasissa

Minä kirjoitan sinut uneksi

Minä kirjoitan sinut uneksi
lyhyiksi sanoiksi jossain
kahden valveen välissä

Hereillä sattuu niin
että henki salpautuu

Sinä riisut minut aseista

Sinä riisut minut aseista
hitaasti, viivytellen,
jokaista elettä korostaen

Enkä minä voi kuin katsoa sivusta
kuinka tekosyiden kolonnat
marssivat mahdistaan luopuneina

Solisluilla, niskan kaarteissa
noudatat erityistä varovaisuutta
kun kätesi raivaavat tietään

Etkö näe, ettei minulla koskaan

ole ollut todellisia pelotteita

vain voimattomia vastalauseita,

suutareita suusta suuhun

Mutta minä olen hävinnyt tämän asemasodan
ja nyt

Sinä riisut minut aseista
hitaasti, viivytellen,
jokaista elettä korostaen

Sinä riisut minut

Fort de la Chartreuse

Un jour je me suis réveillée
au milieu de la Première Guerre mondiale
des soldats me passent avec une expression vide
dans leurs yeux

quelqu'un m'a dit bonjour,
mais aujourd'hui, ce n'est pas un bon jour
Il est minuit
bien qu'il fasse du soleil

La Paix est morte

Ja toiseen aikaan toisaalla
Suomi, luojan vuonna 2015:
puhutaan meistä ja niistä toisista
puhutaan sodan sanoilla ja kuvilla
unohtaen että ne toiset ovat jo selvinneet
ensimmäisistä sodistaan

Mehän sovittiin jo kahdesti,
ettei taistella enää koskaan